Latosaari, Lapua 16.1.2016 Neljänsuora ja Ilkka Hakala & Sonetti

Paikka: Latosaari, Lapua
Aika: La 16.1.2016 klo 20.30 - 02
Esiintyjät: Neljänsuora ja Ilkka Hakala & Sonetti

Olemme nähneet Neljänsuoran viimeksi kesäkuussa. Nyt kun he viimein tulevat lähiseudulle esiintymään, olemme Cheekin jäähallikeikalla Vaasassa. Cheekin keikan loppuessa päädymme siihen tulokseen, että on hyvä idea lähteä vielä ajamaan Latosaareen Neljänsuoran viimeiseen settiin, vaikka ajokeli ei ole lumipyryn takia paras mahdollinen.

Saapuessamme paikalle Neljänsuora on jo settinsä aloittanut ja vuorossa on Lauralle. Tuntuu kuin kotiin tulisi, koska kuten videolinkistä näkyy, Antilla on ollut sanat paperilla hänen laulaessa kyseistä biisiä vuonna 2013, nyt hän katsoo sanat kännykästään vuonna 2016. Antti ja laulujen sanojen unohtelu kuuluvat erottamattomasti yhteen. Vipassa setissä kuullaan lisäksi muun muassa Löytäjä saa pitää, Siipirikko, Kaksi kauneinta ja Punakanelipuu. Esiintyminen on taattua Neljänsuoraa: energistä ja mukaansatempaavaa.

Ajatukset menevät väkisinkin nostalgisiksi, mietin miten monta mahtavaa iltaa olen Neljänsuoran parissa viettänyt. Ajanut keikoille ja kotiin kelissä kuin kelissä, hypännyt ex tempore junaan ja mennyt Vantaalle hotelliin keikalle, käynyt yksin laivalla heitä katsomassa jne. Pidän yhtyeestä ja heidän musiikistaan edelleen ja olen todella iloinen, että heistä on tullut niin suosittuja. Heidän ohjelmistonsa ja esiintymispaikkansa vain ovat siirtyneet tanssimusiikista ja -lavoista selvästi nykyiskelmän ja festareiden puolelle, mikä ei sovi minulle ollenkaan. Illan jälkeen ajattelen taas kerran, miten Finlandersiin tutustumisen jälkeen mikään muu ei tunnu oikein miltään.

Neljänsuoran nykyinen musiikkityyli näkyy myös Latosaaren yleisön määrässä ja iässä. Paikalla on normaalia nuorempaa porukkaa ja lavan edessä on monia ihmisiä pelkästään katsomassa yhtyettä. Tanssijoita on normaalia vähemmän. Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni tanssien järjestäjä ottaisi Neljänsuoran esiintymään, koska bändin perässä tulee aina faneja, jotka eivät välttämättä ole aikaisemmin käyneet tanssilavoilla. Itsekin tutustuin tansseihin juuri Neljänsuoran kautta.

Illan toisena esiintyjänä on uusi tuttavuus, Ilkka Hakala & Sonetti. Heidän viimeisessä setissään tulee selkeää tanssimusiikkia, suurin osa biiseistä on monille tuttuja, kuten Lämmin, hellä pehmoinen, Ollaan lähekkäin, Merimies ja Kultainen nuoruus. Yhtye on malliesimerkki siitä, miten ohjelmisto on kunnossa, mutta esiintyminen on jäykkääkin jäykempää. Musiikki vaikuttaa olevan niin vakava asia, että sen äärellä ei sovi hymyillä tai muutenkaan elehtiä. Jäykkä asento ja suupielet alaspäin, siitä se lähtee. Solistilla sentään käy pari kertaa hymy pikaisesti huulilla.

Minulla on ikävä Finlandersia. Asiaa ei helpota se, että Sonetti esittää Eevan, joka kuuluu myös Finlandersin ohjelmistoon. Olisi mahtavaa käydä keikalla joka viikko, mutta toisaalta keikat tuntuvat sitä paremmmilta, kun niitä joutuu vähän odottamaan.

Cheek, Vaasan jäähalli 16.1.2016

Paikka: Vaasan jäähalli
Aika: La 16.1.2016 klo 20.30
Esiintyjät: Cheek ja Nikke Ankara

Cheekin jäähallikeikka ei varsinaisesti liity tanssilavoihin, mutta täytyyhän siitä kirjoittaa. Ei tuollaisilla keikoilla kuitenkaan ihan joka päivä käydä. Kävimme katsomassa Cheekiä joitakin kertoja muutama vuosi sitten, ennen kuin hän nousi megasuosioon. Keikkapaikat olivat silloin pienten paikkakuntien, kuten Kauhavan, Laihian ja Kaustisen, yökerhoja. Nuo keikat olivat hienoja elämyksiä, esiintyjä oli ihan muutaman sentin päässä ja meininki oli välillä aika mieleenpainuvaa. Naisyleisö kävi jo tuolloin kuumana Cheekiin ja eturivin paikoista kinasteltiin kynsin hampain.

En pidä suurista yleisötapahtumista, joten en ole tätä aiemmin käynyt kuin Finlandersin ja 7 Seinähullun Veljeksen Iloisessa Joulukonsertissa. Nyt ystäväni on kuitenkin hankkinut meille liput jo elokuussa. Matkaan lähdetään sakeassa lumipyryssä.

Hei mehän nähdään jopa lavalle!

Jäähalli ei ole keikkapaikkana mitenkään viihtyisä tai tunnelmallinen. Meillä on istumapaikat yllättävänkin lähellä lavaa, odotin että näemme esiintyjät ainoastaan pieninä pisteinä. Keikan aloittaa Nikke Ankara, jonka muutamista biiseistä pidän kovasti, mutta livenä hän ei säväytä minua ollenkaan.

Toivon Cheekin esittävän pääasiassa vanhempia kappaleitaan, koska uusimman Alpha Omega -levyn kappaleet eivät yllä vanhojen tasolle. Toiveeni toteutuu aika hyvin, mukana on uusien kappaleiden lisäksi tärkeimmät hitit. Parhaiten tunnelma kohoaa Tinakenkätytössä. Ylipäätään koko kaksituntisen keikan aikana toistuu sama kaava: tunnelma on katossa vanhojen biisien ajan ja valahtaa alaspäin uuden levyn biisien aikana. Vierailijoina nähdään Yasmine Yamajako (Syypää sun hymyyn), Pete Parkkonen (Onnen kyyneleet), Nikke Ankara (Me ollaan ne) ja Ilta (Sillat).

Keikan alussa mietin, miten tylsää on istua, kun voitaisiin ihan hyvin seisoakin. Onneksi Cheek kannustaa ihmisiä nousemaan, niin se auttaa tunnelmaan pääsemisessä. Kappaleiden lomassa nähdään viisiosainen lyhytelokuva, jolla on niin ahdistava loppu, että omat fiilikseni kärsivät siinä vaiheessa.

Musiikin sijaan illasta jää päällimmäisenä mieleen visuaalisuus: valot ja muut tekniikat ovat ihan huikeita. En ole ikinä tuollaista kokenut. Kaikki on mietitty ihan viimeisen päälle. Tai no, sitä ei varmaan oltu mietitty, että pyrotekniikoista aiheutuu keikan lopussa niin paljon savua, että palohälytys alkaa soida. Keikan loppupuolella nähtävät tuliefektit ovatkin itselleni suuri miinus, pari viimeistä biisiä menee miettiessä, koskahan täältä pääsee raittiiseen ulkoilmaan. En ymmärrä, miten yleisö pystyy olla ihan lavan ääressä. Istumakatsomoonkin liekit kuumottavat melkoisesti ja räjähdysäänet olisivat liikaa, jos en olisi kaivanut korvatulppia esiin jo keikan alkuvaiheessa.

Kaiken kaikkiaan ilta on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Toista kertaa en tällaiseen lähde, mutta olen iloinen, että tämä tuli koettua. Mediassa on paljon moitittu Cheekin olleen jäähallikeikoillaan etäinen ja epäsympaattinen. Eihän jäähallissa pääse millään samanlaiseen tunnelmaan kuin pienissä yökerhoissa, mutta silti sanoisin, että Cheek vaikutti enemmän varautuneelta yökerhoissa kuin nyt. Yökerhoissa hän liikkui lavalle ja lavalta pois tiukasti järkkäreiden ympäröimänä, mutta nyt hän laskeutuu pariinkiin eri otteeseen esiintymislavalta yleisön sekaan juoksentelemaan. Olisi todella hienoa, jos Cheek vielä joskus esiintyisi pienemmissäkin ympyröissä, festareiden ja hallien sijaan.

Siinä vaiheessa kun muut siirtyvät virallisille jatkoille Fontanaan, me kurvaamme ABC:lle kahville ja jatkamme matkaa kohti Lapuaa, Latosaarta ja Neljänsuoraa. Eiköhän me viimeiseen settiin vielä ehditä.

Lavis - lavatanssijumppa

Aloitin tällä viikolla lavatanssijumpan. Kuulin tällaisesta harrastuksesta vasta pari viikkoa sitten, kun kaverini oli bongannut laviksen Instagramista. Tutustuin lajiin nettisivuilta, www.lavis.fi ja vakuutuin, että tämä on minun juttuni. Tunneilla jumpataan tanssiaskelin, tanssimusiikin tahtiin, ja mikä parasta: ilman paria! Pääsee siis liikkumaan, saa kuunnella hyvää musiikkia, ehkä jopa vähän oppii jotain tanssiaskeleita, eikä tarvitse olla lähikontaktissa toisen ihmisen kanssa. Henkilökohtainen tila kun on minulle todella tärkeää. Enkä ole yksin tämän asian kanssa, kuten hiljattain mediassa levinnyt kuva suomalaisista bussipysäkillä osoittaa. Pelkkä ajatus tanssikurssista, jossa joutuisi opetella uutta ja samalla vaihtaa jatkuvasti tanssiparia, ahdistaa kovasti.

Kuva: Timo Riitamaa

Lavatanssijumpassa saa sotkeentua askelissa ihan yksin. Ja kyllähän minä sotkeennuinkin. Voi pojat, että olin pihalla. Menin paikalle täysin ummikkona, ilman mitään käsitystä yhdenkään tanssin askelista. Olin lukenut paikallisen urheiluseuran kurssikuvauksesta, ettei tunneilla tarvita mitään ennakkotaitoja. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin melko rivakasti. Jumppatunneilla olen tottunut siihen, että ohjaaja näyttää liikkeet hidastetusti, ennen kuin musiikki alkaa soida. Nyt laitettiin musat soimaan saman tien, ohjaaja alkoi tehdä askelsarjoja ja sanoi, että lähdetään ihan humpan perusaskeleella liikkeelle. Ööh, tota noin, mikä on humpan perusaskel?  

Askelsarjani menivät siis täysin metsään, mutta en antanut sen haitata. Yritin aina biisin alussa päästä jyvälle ja huomatessani ettei se onnistu, tuumin että olkoot; pääasia että on hauskaa ja liikkuu, minä sovellan omat askeleeni. Ja hauskaa oli, tunti meni käsittämättömän nopeasti. Kappaleet tulivat aina pareittain, ihan kuten oikeissa tansseissa. Ehdimme käydä läpi muun muassa humpan, salsan, rokin ja valssin. Bonuksena mukana oli charleston, joka olikin ainut tanssilaji, jossa menin edes ajoittain samaan tyyliin kuin muutkin. Nyt huomasin, että nettisivuilla on videoita, joiden avulla voin vähän treenata askeleita kotona.

Kappaleista pidin kovasti, samoja biisejä kuulee jatkuvasti tanssilavoilla, Anna Abreusta Katri Helenaan. Finlanders ei soinut, mutta mukana oli kuitenkin Tulipunaruusut-humppa, jota Finlanderskin keikoillaan esittää. 

Kaiken kaikkiaan lavis on hauskinta liikuntaa, jota olen pitkiin aikoihin harrastanut. Laji on erityisesti "vanhempien rouvien" suosiossa, mutta paikalla oli nuorempiakin osallistujia. Pieni hiki tuli pintaan, mutta mistään tehojumpasta ei ole kyse. Lavis sopii kaikille, jotka pitävät tanssimusiikista. Vähemmän liikkuville tunnit ovat sopivaa jumppaa, aktiivisemmille liikkujille tunnit tuovat hauskaa ja kevyttä vaihtelua normitreenaukseen. Kun liikunta on hauskaa, sitä jaksaa myös harrastaa säännöllisesti. Lavatanssijumppaa on tarjolla ympäri Suomen, lähimmän ohjaajan voi etsiä nettisivuilta.

Loppukevennykseksi vielä video, jonka löysin hiljattain YouTubesta. Kyseessä on Finlandersin sydäntäriipaiseva versio Kodin kynttilät -kappaleesta. Äänen ja kuvan laadussa on toivomista, mutta itse olen ainakin nauranut makeasti tälle kotikutoiselle Harmony Sisters -esitykselle jo monet kerrat. Yksi laulajista, videolla koskettimia soittava Tomi ei ole enää Finlandersissa mukana, mutta olisi todella lystikästä kuulla tämä joskus livenä. Mitenkähän Tomin tilalle tullut Pasi suoriutuisi tehtävästä? 

Lavatanssit vs. baari

Viikonlopusta tulee keikaton, kun lähiseudulla ei ole kivoja esiintyjiä. Sunnuntaina Finlanders olisi Nokian Kerholassa, jossa kävimme Henkkaa ja Kulkureita katsomassa tapaninpäivänä, mutta se jää nyt väliin. Keikkapäivityksen sijaan päätin pohtia, miten lavatanssit ja baari-ilta poikkeavat toisistaan. Asiantuntijuudellani on sikäli mielenkiintoinen tausta, että käyn jatkuvasti tansseissa, vaikka en lainkaan tanssi, ja olen käynyt jonkin verran baareissa, vaikka en juo alkoholia. 

Kenenkään ei onneksi tarvitse valita, käykö tansseissa vai baarissa, koska voi käydä molemmissa. Jos on oikein reipas, voi käydä ensin tansseissa ja jatkaa siitä sujuvasti samana iltana baariin. Kummassakaan paikassa ei ole automaattisesti kivaa tai tylsää, viihtyminen riippuu ihan omasta asenteesta. Jos on koko ajan naama nurinpäin, niin ei varmasti ole mukavaa missään.

Tanssit alkavat yleensä klo 20 tai 20.30. Porukkaa on aina paikalla jo ennen virallista alkamisaikaa, niin että ehtii viedä takin narikkaan ja vaihtaa tanssikengät jalkaan. Baariin kukaan ei mene ennen klo 01.30, silloin puolestaan tanssilavalla soivat viimeiset valssit. Pubiin voisi mennä istumaan jo aikaisemmin, mutta kukaan ei halua. Tulee nimittäin halvemmaksi juoda kotona Viron viinoja ja odottaa, että kello näyttää 01.30. Tämä on itselleni ongelma, koska kotona istuessa silmäni alkavat lurpsahdella jo klo 20.30.

Tansseissa pystyy juttelemaan melko normaalilla äänellä. Baarissa kommunikointi tapahtuu kiljumalla toisen korvaan ja silti 75 % sisällöstä joutuu arvaamaan. Molemmissa paikoissa myydään alkoholia, tansseissa se on vähäisessä sivuroolissa ja baarissa se näyttelee pääosaa. Tanssilavalla ei ole lasinsiruja tai läikkyneitä juomia lattialla, baarista kotiutuessa tahmeisiin kengänpohjiin on takertunut mukavan napakasti yhden juomalasin edestä sirpaleita. Tansseissa ei tosin pääse kokemaan samaa jännitystä siitä, millä hetkellä joku kaataa kaljan tai muun juoman päällesi. 

Tanssipaikoissa on usein ilmainen vesipiste, voi olla että muki maksaa 50 senttiä, mutta sen voi merkata tussilla omakseen ja hörppiä siitä koko illan. Baarissa olen maksanut hanavedestä parhaimmillaan 3 €/lasillinen. Tansseissa tulee koko illan hyvää musiikkia, baarissa korkeintaan kaksi kohtalaista biisiä. Nekin on väännetty ihmeelliseen remix-versioon. Tansseihin voi hyvin lähteä yksin, ajan saa kyllä kulumaan musiikkia kuunnellen ja tanssijoita katsellen. Jos vielä itse tanssii, niin on helppo löytää myös juttukavereita. Baariin en voisi kuvitella meneväni yksin.

Mielestäni suurin ero lavatanssien ja baarin välillä on ruokatarjoilu. Baarissa keskitytään juomiseen ja sieltä lähdettäessä haetaan grilliltä hampurilainen, koska on ihan järjetön nälkä. Tanssipaikoissa myydään vähintään makkaraa ja munkkipossua, monissa paikoissa valikoimiin kuuluu useaa erilaista suolaista ja makeaa. Syöminen onkin puolet hauskuudesta.

Baarikävijöistä suuri osa on 20+, viimeisen päälle laitettuja naisia, jotka eivät ole edes kuulleet sanoja silmäpussi tai selluliitti. Tansseissa käy kyllä nuortakin porukkaa, jopa jonkin verran alaikäisiä, koska osa paikoista on ikärajattomia. Keski-ikä on kuitenkin sen verran korkea, että tällainen 34-vuotias peruspirkko näyttää joukossa ihan nuorelta ja hyvältä.

Vastakkainasettelusta huolimatta molemmissa paikoissa on ollut hauskoja iltoja. Baarissa on ollut myös tylsiä iltoja, tansseissa en ole vielä kertaakaan päässyt tylsistymään. Olen lähtenyt kotiin aina hymyssä suin ja vatsa kylläisenä.    

 

   

Aronkeidas, Kauhajoki 2.1.2016 Finlanders

Paikka: Aronkeidas, Kauhajoki
Aika: La 2.1.2016 klo 20.30 - 02.30
Esiintyjät: Finlanders ja Pohojanmaan Pelimiehet

Tätä iltaa on odotettu 7 pitkää viikkoa. Niin kauan on kulunut siitä, kun olimme edellisen kerran Finlandersin keikalla. Valmistaudun keikkaan kuuntelemalla kolme kertaa inhokkibiisini Roll Over Beethoven, koska kuitenkin se tulee taas tänään. Parasta vaan yrittää siedätyshoidon kautta oppia tulemaan toimeen sen kanssa.

Aronkeidas on käsittääkseni ollut takavuosina ihan kovakin paikka. Ei siinä suurempaa vikaa nytkään ole, pieni kasvojen kohotus olisi kuitenkin paikallaan. Potentiaalia löytyy, mutta esim. WC-tilat ovat vähän sinne päin. Kahvion vierestä löytyy kyllä toisetkin, oikein siistit ja tilavat WC:t, mutta ne muistuttavat lämpötilaltaan ulkovessaa. Käsienpesu on suorastaan kivuliasta, kun hanasta tuntuu tulevan veden seassa jääpuikkoja.

Kylmien vessojen ovet ovat näin hienot. Aronkeitaalla on paljon muitakin hauskoja sisustuselementtejä.

Myös kahviotilat ovat todella kylmät, tämä puute kuitenkin korjataan hyvällä valikoimalla ja ystävällisellä palvelulla. Tanssiporukkaa on saapunut paikalle kiitettävästi, joten tanssisalin puolella tarkenee vallan mainiosti. Varsinkin, kun seisomme samassa kohdassa miesten hakurivin kanssa, niin että olemme suuren osan illasta tiukasti miesten ympäröimänä. Tällaista ei usein tapahdu! Paikalle on tullut ilahduttavasti myös nuorta porukkaa. Karaoketilat ovat viihtyisät ja väljät. Tarjolla on rauhallisia nurkkauksia, joissa voi viettää aikaa kaveriporukan kesken. Aronkeitaan tiloissa toimii myös hotelli. Illan toisena esiintyjänä on tuttuun tapaan Pohojanmaan Pelimiehet -duo, joka hoitaa leiviskänsä hyvin, esittämällä tanssimusiikkia laidasta laitaan.

Ennen keikkaa jännittää. En tiedä miksi, mutta jännittää. Ensimmäisen setin katsonkin puolittain piilosta lavan päädystä, roudauslaatikon takaa. Odotin 7 viikkoa päästäkseni piileskelemään. Kyseessä on Finlandersin ensimmäinen keikka heidän joululomansa jälkeen ja ilmeisesti akut on ladattu lomalla hyvin, koska he ovat ihan liekeissä. Kaikki 4 settiä ovat alusta loppuun silkkaa juhlaa. Tai sitten olen itse vain niin iloinen, kun viikkojen odotus vihdoin päättyy, että näen ja kuulen kaiken vaaleanpunaisena ja ruusuisena. Kovin puolueetonta raporttia en pysty nyt tekemään.

Puhuimmekin ystäväni kanssa matkalla, että tänään ei ole mitään väliä mitä biisejä tulee. Vaikkahan lukisivat kukin vuorollaan puhelinluetteloa, olemme vain niin innoissamme kun he ovat taas livenä silmiemme edessä. Puhelinluettelon sijaan Finlanders esittää kuitenkin vinon pinon laatukappaleita. Mukana on hidasta ja nopeaa, uutta ja vanhaa, tuttua ja harvinaisempaa. Kesä -92, Viuhahdus, Mun aika mennä on, jne jne. Rakastan ikivanhaa Lesken lempi -jenkkaa, olen ihan täpinöissäni kuullessani sen taas. Edes korvani juuressa hoilaava 75 v. mieshenkilö, joka laulullaan ja katseillaan yrittää tehdä vaikutusta minuun, ei pysty pilaamaan hetkeä. Encoreina tulevat Rappiolla ja Beethoven. Siinä vaiheessa olen jo niin euforiassa, että pystyn fiilistelemään jo aika mukavasti Beethoveninkin. Mielestäni on kuitenkin epäreilua, että Lesken lempi kestää 2,5 minuuttia, kun taas Roll Over Beethoven kestää 4,5 minuuttia. Jotain tarttis tehdä.

Olen superkiitollinen, että ystäväni jakaa tämän hulluuteni. Vuosien mittaan olen käynyt jonkin verran yksin keikoilla, mikä sekin on ihan toimiva ratkaisu, mutta kyllä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Niin vaan taas täysin tanssitaidottomana ihmisenä vietin mahtavan illan humppamestassa!

Kerhola, Nokia 26.12.2015 Henkka & Kulkurit

Paikka: Kerhola, Nokia.
Aika: La 26.12.2015 klo 17 - 22
Esiintyjä: Henkka ja Kulkurit

Taisi olla kesä 2013, kun tutustuimme ystäväni kanssa Henkka & Kulkurit -yhtyeeseen. He olivat esiintymässä samassa paikassa Neljänsuoran kanssa ja tykästyimme heidän ohjelmistoonsa kovasti. Harmi vain, että näemme heidät tosi harvoin livenä, koska he keikkailevat pääosin Tampereen seudulla ja sitä etelämpänä. Nytkin matkaa tulee yhteen suuntaan 196 km, mutta päätämme silti repäistä ja lähdemme matkaan. Finlanders ja Henkka ovatkin ainoat esiintyjät, joiden takia lähdemme näin pitkille retkille. Monet ajavat keikkareissuille useita tunteja, mutta me olemme koittaneet pitää retkemme jonkinlaisessa ruodussa. Pääosin siksi, että viihdymme parhaiten Pohjanmaan pienehköillä lavoilla.

Kerhola onkin uusi tuttavuus, ja ihan miellyttävä sellainen. Isokokoinen rakennus on ulkoapäin todella näyttävä, eikä sisätiloissakaan ole moittimista. Tanssisali on korkea ja avara ja valaistus on tarpeeksi hämärä. Kuvaaminen ei tietysti onnistu kovinkaan hyvin, mutta eihän sinne sen takia mennäkään. Olemme innoissamme, kun löydämme kahviosta sekä sämpylää että mustikkapiirakkaa. Ei tänne kuvaamaan olla tultu, mutta syömään kyllä.

Tapaninpäivän tanssit ovat lauantaina, yleensä Kerholassa tanssitaan sunnuntaisin, samoilla kellonajoilla. Tykkään kovasti varhaisesta ajankohdasta, niin että kotiinkin pääsee kohtuulliseen aikaan. Lisäksi Henkka & Kulkurit esiintyvät peräti 4,5 settiä, eli rahoille saa todellakin vastinetta. Odotin että tanssijoita olisi paikalla enemmän, monet taitavat olla vielä joulunvietossa. Mukana näkyy olevan paljon "tositanssijoita", Pohjanmaalla näkee rennompaa meininkiä. Kivana bonuksena saamme Henkalta tyylikkäät heijastimet, joita hän jakaa hyväntekeväisyystempauksensa tiimoilta tulevillakin keikoilla. Loistojuttu tuollainen!

Henkka & Kulkurit esittävät lukuisia hyviä biisejä, kuten Missä sitä ollaan oltu, Tarja sinä rakas, Ei rakkaus yötä pelkää ja Lupaan olla. Jään kaipaamaan ainoastaan Hän tahtoi tanssii -kappaletta, se on melkoisen hieno. Illan parasta antia on mielestäni Virve Rostin Sua kaipaan niin. Tuo kappale menee aina luihin ja ytimiin asti. Yhtyettä onkin kiitelty heidän monipuolisesta ja tanssittavasta ohjelmistostaan.

Solisti Henkka on pirtsakka esiintyjä ja lisäksi rumpalilla vaikuttaa olevan hauskaa soittaessaan. Valitettavasti bändin muista jäsenistä ei voi sanoa samaa. Yleisö ei kaipaa sirkustemppuja, mutta uskoisin että tanssijatkin arvostavat jos esiintyjät viihtyvät lavalla. Soittamisen ilo välittyy silloin musiikkiin ja sitä kautta myös yleisöön. Olen ehkä liian vaativa, mutta jos pään yläpuolella on ajatuskupla "Olispa keikka vaan äkkiä ohi ja pääsis kotiin", on mielestäni vaikeaa siirtää positiivista fiilistä yleisöön.

Iloinen Joulukonsertti, Tampere-talo 14.12.2015

Paikka: Tampere-talo.
Aika: 14.12.2015 klo 19
Esiintyjät: Finlanders & 7 Seinähullua Veljestä

Olen menossa elämäni ensimmäiseen joulukonserttiin. En pidä konserteista (musiikkia ei kuulu kuunnella istualtaan), enkä ole ikinä pitänyt joulusta. Lähden siis matkaan valmiiksi lyötynä, en jaksa uskoa että illasta tulee kovinkaan lystikäs. Mutta toisaalta, jos illan saa viettää kuunnellen ja katsellen Finlandersia, ei asiat voi olla kovin pahasti pielessä.

Iloinen Joulukonsertti järjestetään 11. kerran ja mukana on 11 esiintyjää. Konsertit järjestetään kahdeksalla paikkakunnalla. Musiikkiesitysten välissä konsertissa on sketsejä, kuitenkin niin että musiikki on pääosassa. Mukana on rauhallisempiakin kappaleita, mutta tunnelma säilyy silti iloisena alusta loppuun asti, niin kuin nimi lupaa.

Alun perin tarkoitukseni ei ollut lähteä konserttiin, mutta olin Facebookin uhri. Finlanders loi jokaiselle konsertille oman tapahtumasivun, ja minuun iski ajatus "Mä haluan kans klikata että Osallistun!" Näin helppoa se aikuisen ihmisen mukaan houkuttelu nykyään on.

Ehdin poiketa myös Tampereen joulutorille.

Konsertti alkaa sen verran ajoissa, että voin lähteä matkaan junalla (opiskelijana puoleen hintaan) ja pääsen vielä iltajunalla kotiin. Ennen lähtöä ryhdyn panikoimaan: miten kulturellista tapahtumasta on oikein kyse? Miten sinne pitää pukeutua? Päädyn farkkuihin, koska joudun kävellä asemalta Tampere-talolle ja takaisin, mutta perillä huomaan olevani ainut nainen jolla on farkut. Aina ei voi onnistua.



Konsertti sen sijaan on onnistunut, olen tosi tyytyväinen että lähdin. Sketsit ovat hauskoja ja musiikkiesitykset taattua laatua. Aivan mahtavaa, että esiintyjät viitsivät laittaa itsensä likoon ja oikeasti haluavat viihdyttää yleisöä. Ohjelmistossa on tuttujakin joulubiisejä, mutta niiden lisäksi illan aikana tulee monta jouluista laulua, joita en aiemmin tuntenut. Tykästyin erityisesti Talven yli -kipaleeseen, se on soinut minulla ahkerasti konsertin jälkeen. Myös Konsta Jylhän joululaulu on vaikuttava, uusi tuttavuus. Radetzky-marssi on ennestään tuttu, mutta on hienoa kuulla se livenä ison orkesterin soittamana.

Konsertin ehdoton helmi on Oi jouluyö, jonka Finlandersin laulajat kajauttavat neljän miehen voimin niin komeasti, että kylmät väreet menevät vielä kotimatkallakin. Mietin, miten monesta hienosta kokemuksesta olisin jäänyt paitsi ilman Finlandersia. Ensi vuonna varaan konserttilipun heti niiden tullessa myyntiin.
 

Latosaari, Lapua 28.11.2015 Taikakuu, Helmenkalastajat

Paikka: Tanssikeskus Latosaari, Lapua.
Aika: La 28.11.2015 klo 20.30 - 02
Esiintyjät: Taikakuu ja Helmenkalastajat

Taikakuu tulee sopivasti kotinurkille, ja lisäksi ystäväni pitää kovasti Helmenkalastajista, joten suuntaamme jälleen Latosaareen. En ole ikinä nähnyt Taikakuuta, mutta heillä on niin paljon hyviä biisejä, että on mukava nähdä heidät livenä. En ole kuitenkaan yhtään innostunut Juha Metsäperästä, joka on tällä hetkellä yhtyeen solistina. Keikka muuttaa täysin käsitykseni Metsäperästä, hän on huikea esiintyjä, joka antaa yleisölle kaikkensa. Hänestä ei vain voi olla pitämättä! Metsäperän energinen esiintyminen muistuttaa paljon Neljänsuoran Antti Ketosta, kumpikaan ei tyydy pönöttämään lavalla koko iltaa mikki kädessä, vaan yleisöön otetaan jatkuvasti kontaktia ja yhtäkkiä lavalta siirrytään tanssikansan keskelle laulamaan. Arvostan kovasti tällaista heittäytymistä.

Basisti-Marko

Vaikka Taikakuu ei Finlandersin veroinen olekaan, viihtyy heidän seurassaan hyvin. On hauska kuulla livenä kaikki parhaat kappaleet, kuten Saanko luvan ja Palavat sydämet. Lisäksi koko bändi on mukana energisesti, esiintyminen ei ole pelkästään Metsäperän harteilla. Erityisesti kitaristi-Samppa jaksaa vetää kaupan päälle ihan omaa showtaan.

Jos totta puhutaan, niin on vaikea tehdä kovin teräviä havaintoja bändistä, koska huomioni varastaa täysin tämä basson varressa oleva komistus, Marko nimeltään. Hertsyykkeli sentään että on miehelle annettu komea ulkomuoto!

Olen kerran nähnyt Taikakuun alkuperäisen solistin, Janne Raappanan, esiintyvän ja sain hänestä kovin kylmän ja etäisen vaikutelman. Omassa asteikossani Metsäperä pesee Raappanan kirkkaasti. Lisäpisteitä Taikakuu saa siitä, että koko bändi tulee keikan jälkeen jakamaan nimmareita ja haleja. Itse en tietenkään uskalla heitä lähestyä, mutta ystäväni saa nimmarit ja halit jokaiselta.

Helmenkalastajat

Illan toinen esiintyjä, Helmenkalastajat on ihan harmiton yhtye. Ohjelmistossa on muun muassa Mennyt mies, Annabella, Ramona ja Ei rakkaus yötä pelkää, joista pidän. Harmi että Ollaan lähekkäin ei tänään tule, se on niin hieno. Solisti ja haitaristi ovat mukana reippaalla meiningillä, kuten aina, mutta muut jäsenet voisivat juoda lasillisen Beroccaa ennen keikkaa, jos jaksaisivat olla sitten paremmalla sykkeellä mukana.

Latosaari, Lapua 14.11.2015 Finlanders, Onnentähti

Paikka: Tanssikeskus Latosaari, Lapua.
Aika: La 14.11.2015 klo 20.30 - 02
Esiintyjät: Finlanders ja Onnentähti

Tänään on luvassa kolmas Finlandersin keikka viikon sisään, eipä ole ikinä aiemmin ollut tällaista keikkaputkea. Odotan iltaa innolla, koska pidän myös toisesta esiintyjästä, Onnentähdestä. Heillä on nuorekas meininki  ja monipuolinen ohjelmisto. Illan aikana kuullaan muutama biisi Mattia ja Teppoa, mikä toimii aina. Erityisesti pidän kappaleesta Missä sitä ollaan oltu. On myös hauska kuulla pitkästä aikaa klassikko Käyn ahon laitaa. Olen nähnyt Onnentähden edellisen kerran kesällä 2015 Särkän lavalla, silloin he esittivät hauskan versio Robinin Frontside Olliesta, mutta tänään se ei ole ohjelmistossa.

Onnentähti

Luulisi, että olisin saanut viikon mittaan jo yliannostuksen Finlandersia, mutta ei. Mahtava ilta, biisilistalla on kaikki "pakolliset" kipaleet, joita ilman ei vain tule toimeen, kuten Ota kii ja Rappiolla. Aika menee taas kuin siivillä, edes Beethoven tai humalaiset, yli-innokkaat naisfanit eivät pysty pilaamaan fiilistä. Ainut, mikä vähän vetää mieltä matalaksi, on tieto siitä, että seuraavan kerran näemme Finlandersin vasta 7 viikon päästä. Tai minä näen heidät joulukonsertissa Tampereella kuukauden päästä, mutta se ei ole sama asia kuin tanssilavakeikka. Tauosta tulee pitkä ja synkkä.

Pyydän ystävääni ottamaan molemmista esiintyjistä kuvat, niin että blogissa olisi edes joskus kuvia esiintyjistäkin. Itse en ole lainkaan kiinnostunut kuvaamisesta keikoilla, siitä tulee fiilis että on eläintarhassa ja kuvaa harvinaista siperiantiikeriä, jolta kukaan ei ole kysynyt haluaako se olla kuvattavana.

Latosaari on paikkana ihan ok. Tanssijoita on yleensä sekä nuoria että vanhoja, mutta keski-ikä on toki aika korkea. Karaoke ja kahvila löytyvät saman katon alta. Kahvilatoiminnan tukeminen on aina lähellä sydäntäni. Ensinnäkin siksi, että pidän pullasta ja kahvista, toiseksi siksi että monessa paikassa kahvio hoidetaan talkoovoimin. Kun kerran joku viettää viikonloppuiltansa vapaaehtoisesti myyden asiakkaille kahvia, niin totta maar jokaisen kynnelle kykenevän on silloin käytettävä näitä palveluita. Valitettavasti Latosaaren kahvion valikoima on pysynyt samana vuosikausia. Tarjolla on munkkipossu (joskus vaihtoehtoisesti munkkirinkula), todella rasvainen pasteija ja käristemakkara. Joskus olisi mukava saada vaihteeksi vaikkapa leipää,sämpylää, karjalanpiirakkaa, pullaa tai marjapiirakkaa. Ilmainen vesipiste on tosi kiva, edes mukista ei tarvitse maksaa. Yleensä tanssipaikkojen henkilökunta on eläkeikäistä, mutta Latosaaressa asiakkaita palvelevat reippaat, urheilulliset nuoret naiset. Jos olisin mies, tulisin luultavasti paikalle jo pelkästään henkilökunnan takia.

Vanhoja julisteita on aina hauska tutkailla.

Janon yllättäessä voi käydä vesitonkalla.

Kotiin lähtiessä totean, että kolmen keikan viikkotahti käy tässä iässä jo voimille, vaikka etäisyydet ovat olleet lyhyitä. Takki on tyhjä, mutta kyllä kannatti. Vaikka fyysisesti väsyttää, henkisesti akut on taas ladattu.

Ikaalisten kylpylä 11.11.2015 Finlanders

Paikka: Ikaalisten kylpylä, Ikaalinen.
Aika: Ke 11.11.2015 klo 20.45 - 01
Esiintyjä: Finlanders

Ikaalisten kylpylässä en ole aiemmin käynyt, keikat kun ovat olleet tarjolla lähinnä arki-iltaisin, joten niitä on ollut hankala yhdistää töihin. Nyt olisi kuitenkin töiden puolesta mahdollisuus lähteä seuraavana keskiviikkona rilluttelemaan. En vaan löydä mistään tietoa, että moneltako tanssit alkavat. Nettisivuilta aikataulut eivät käy ilmi, eikä tansseista ole ilmoitusta edes Ykköset-lehdessä. Laitan sähköpostia kylpylään, mutta sieltä ei vastata. Soitan, mutta minua pidetään vain jonossa. Tämä toistuu useana päivänä. Etsin suoran numeron ravintolaan, jossa keikka on, mutta puheluni ohjautuu myyntipalveluun, jossa olen jo roikkunut jonossa kyllästymiseen asti. Lopulta joku ehtii nostaa luurin ja kertoa minulle, että esiintyminen on klo 20.45 - 01. Sehän kävi helposti. Arki-iltana tanssit saisivat kyllä mielestäni olla esim. klo 19-23.

Petollinen portaikko

Myöhäisen aikataulun johdosta ystäväni ei lähde mukaan, joten päätän itsekin jäädä kotiin. Illalla Facebookista kuitenkin selviää, että Finlanders aloittaakin vasta myöhemmin kuin luulin, ja saan loistoidean "Jos nyt lähtisin, en myöhästyisi kuin osan ekasta setistä!" Pikavauhtia mekko päälle, vähän evästä laukkuun ja 130 km päähän.

Tanssipaikka on melko pieni, ja vaikuttaa siltä että paikalla on paljon pariskuntia. Luulisin, että tällaisessa paikassa on vaikeampi päästä tanssimaan kuin kunnon lavalla, jos ei mukana ole omaa tanssipartneria. Esiintymislavalle johtaa muutama porrasaskelma, jotka sulautuvat hämärässä ja tungoksessa täysin piiloon. Portaissa ei ole edes kaidetta, joka vähän näkyisi merkkinä tanssijoille, että huhuu, tässä on joku este. Niinhän yksi pariskunta kompastuu törmätessään portaisiin. Ei ole varmaan ensimmäinen eikä viimeinen vahinko.

Yleistunnelma on vaisu. Finlanderskin esiintyy vain kolme settiä, enkä uskalla irrotella ilman ystävääni, joten illasta ei tule mitään hirmuista elämystä. Keikan kohokohta on Timon esittämä Sea Cruise, joka on lauluna todella vanha, mutta tänään vasta toista kertaa Finlandersin ohjelmistossa. Tykkään kaikenlaisesta musiikista, mutta rokkibiiseille en lämpene yhtään. Sea Cruise tekee kuitenkin poikkeuksen, tästä minäkin pidän! On myös ihanaa, että tänään ei kuulla Roll Over Beethovenia, koska se on ainut Finlandersin esittämä kappale, josta en pidä. Täysin sietämätön ralli, joka kestääkin varmaan 10 minuuttia. Sen sijaan loppuillasta tulee iki-ihana Anna jatkua yön, siihen ei kyllästy ikinä.

Paikan suurin miinus on, ettei kahvila ole illalla auki. Alkoholia myydään usealta eri tiskiltä, mutta pullakahvit jäävät haaveeksi. Paikan suurimman plussan taas löydän sattumalta, pääsisäänkäynnin läheisyydestä. Kylpylässä on mielettömän hyvä myymälä, jossa on todella laaja valikoima Björn Borg -tuotteita. Myymälä on kaiken lisäksi auki yöhön asti. Paatuneelle Björn Borg -tuotteiden fanille tällainen yllätysshoppailu on ihan huikeaa.  Käsittämätöntä, ettei tästä ihanuudesta mainosteta nettisivuilla kissan kokoisilla kirjaimilla. Jokin matkamuisto ex tempore -reissusta on saatava, joten mukaan lähtee kätevä ja aivan liian kallis lompakko, jota käytän vastedes keikoilla.

Tarkkaa hintaa en uskalla julkistaa, jos äiti lukee tämän.

Onneksi tuli eväät mukaan kotimatkalle!