sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Latosaari, Lapua 20.2.16 Henkka & Kulkurit ja Heikki Koskelo & Taivaankaari

Paikka: Latosaari, Lapua
Aika: La 20.2.2016 klo 20.30 - 02
Esiintyjät: Henkka & Kulkurit ja Heikki Koskelo & Taivaankaari



Kotiuduin yöllä Finlandersin keikkareissulta Häijään Tanssikrouvista ja nyt olisi edessä huomattavasti lyhyempi keikkamatka, Latosaareen. Henkka ja Kulkurit esiintyvät todella harvoin näillä seuduilla, joten tällainen on oikein mukavaa vaihtelua. Samalla tulee nähtyä myös Heikki Koskelo, jota en ole aikaisemmin missään nähnyt.

Olemme innokkaasti paikalla jo ennen alkamisaikaa. Joko pian?

Henkka ja Kulkurit esiintyvät neljä settiä ja Taivaankaari kaksi settiä Heikki Koskelon kera ja yhden ilman Koskeloa. Henkka ja Kulkurit vaan ovat hyviä, siitä ei pääse mihinkään. Kaikki setit ovat taas täynnä tanssimusiikkia laidasta laitaan, mukana on tasapuolisesti niin nopeita kuin hitaitakin kappaleita. Yhtyettä kuulisi kyllä mielellään useamminkin Pohjanmaan tanssipaikoissa. Valtaosa kappaleista on alkuperäisesti muiden esittämiä, mutta mukana on myös Henkan ja Kulkureiden omia biisejä, kuten Sateeseen ja Samaa kuuta katsellaan. Ohjelmistossa on paljon hieman uudempia biisejä, kuten Jukka Pojan Kylmästä lämpimään, Laura Närhen Tämä on totta ja Juha Tapion Sitkeä sydän. Kaikki kipaleet on kuitenkin muokattu tanssijoille sopiviksi. Perinteisempää osastoa edustavat esimerkiksi Kake Randelinin Tarja sinä rakas ja Matin ja Tepon Idän pikajuna. Linkistä löytyy potpuri Henkan ja Kulkurien laivakeikalta vuodelta 2015 (en siis ole itse kuvannut), siitä saa hyvän käsityksen ohjelmistosta.

Henkka & Kulkurit, illan kokoonpanossa
 
Yhtyeen esiintyminen on tänään oikein pirteää ja viihdyttävää. Tuuraaja hoitaa kitarahommat ilman ongelmia. Solistilla ja rumpalilla on aina energinen meininki, mutta nyt se on levinnyt ihan jokaiseen soittajaan. Keikkaa on ilo seurata, hyvä fiilis välittyy hienosti myös yleisöön. Arvostan kovasti sitä, että Henkka ja Kulkurit ovat aina nöyrällä asenteella matkassa, he ymmärtävät, että tanssipaikoissa tanssijoille täytyy tarjota tanssimusiikkia. Kuvasin keikalla pätkiä muutamista kappaleista, video löytyy tästä linkistä.

Taivaankaarikin hoitaa hommansa ihan varmalla otteella ja hyvällä meiningillä, mutta lähellekään Henkan ja Kulkurien tasoa he eivät vaan mielestäni yllä. Heikki Koskelo on sijoittunut vuoden 2011 Tangomarkkinoilla toiseksi, joten häneltä kyllä sujuvat lauluhommat. Hän jaksaa myös huomioida yleisöä ja välittää positiivista tunnelmaa heihin. Paikalle onkin tullut huomattavasti normaali-iltaa enemmän faniporukkaa.

Heikki Koskelo & Taivaankaari

Itseäni häiritsee todella kovasti liian suuret volyymit Taivaankaaren ja Koskelon esiintyessä. En ole ikinä sietänyt melua, en henkisesti enkä fyysisesti, ja olen vakaasti sitä mieltä, että hyväkin musiikki muuttuu huonoksi, kun sitä soitetaan liian lujaa. Monien mielestä hyvää musiikkia kuuluu luukuttaa kunnon volyymeilla, mutta minua se ahdistaa. On mahtavaa, että niin Finlanders kuin Henkka ja Kulkuritkin malttavat pitää äänitasot miellyttävän matalina, niin että keikkoja pystyy seuraamaan lavan läheltäkin. Myös Neljänsuoralla tämä asia oli aina kunnossa. Nyt käy niin, että molemmat Koskelon setit menevät minulta aika lailla hukkaan ja odotan vain, että koska esiintyjä taas vaihtuisi ja melu loppuisi. Ainoa mieleeni jäänyt biisi on Kikan hieno Rakkauden talo. Harmi, koska sinänsä Koskelonkin ohjelmistossa on runsaasti hyväntuulista ja reipasta musiikkia.

Iltaan mahtuu tietenkin myös pullakahvit, jotka perinteisesti Latosaaressa koostuvat munkkipossuista. Possu, pasteija ja käristemakkara pysyvät kahvion valikoimana vuodesta toiseen, niistä ei luovuta eikä niiden rinnalle lisätä muita vaihtoehtoja. Mitäpä sitä kerran hyväksi havaittua menisi enää muuttamaan. Pääasia, ettei kenenkään tarvitse viettää iltaansa nälkäisenä.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14741201/?claim=6hptb4bxrrt">Follow my blog with Bloglovin</a>

lauantai 20. helmikuuta 2016

Häijään Tanssikrouvi, Sastamala 19.2.2016 Finlanders


Paikka: Häijään Tanssikrouvi, Sastamala
Aika: Pe 19.2.2016 klo 20 - 01
Esiintyjä: Finlanders


Finlanders esiintyy kohtuullisen välimatkan päässä, Häijään Tanssikrouvissa, jossa en ole ennen käynyt. Aloitan perjantaipäiväni ajamalla Seinäjoelta Vaasaan kouluun. Otan eväät ja keikkavaatteet mukaan, tarkoitus on hakea ystäväni koulun jälkeen kyytiin ja jatkaa matkaa suoraan kohti Häijäätä. Päivällä ystäväni ilmoittaa, ettei pääsekään lähtemään ja lähden ajamaan koulusta kotia kohti synkin mielin. Olin odottanut reissua innokkaasti, ihana päästä taas heittämään arkistressi pois ja pitämään hauskaa. Pitäisikö minun nyt oikeasti mennä eväslaukkuni kanssa kotiin, jäätelöitä syömään? Laihian kohdalla radiosta soi Kipparikvartetin On lautalla pienoinen kahvila, jota Finlanders silloin tällöin esittää keikoillaan. Silloin päätän, että Häijää, täältä tullaan! Kotona ehtii olla muulloinkin, tänään nautin elämästä ja vapaudesta.

Jussikin oli mukana, vaikka ei kuvassa näykään.
Tanssikrouvi voitti SuomiViihde-lehden lukijaäänestyksen talven viihtyisimmästä tanssipaikasta 2015-2016. Kuvissa rakennus näyttää vaatimattomalta, mutta ilmeisesti sisätilat ovat paikan päällä koettuna viihtyisät. Hauska päästä kokemaan taas uusi paikka ja uudet pullatarjoilut. Tanssikrouviin on helppo ajaa, sijainti on aivan ison tien varressa. Parkkitilat ovat rajalliset, mutta riittävät.


Sisätilat ovat yllättäen juuri niin vaatimattomat, mitä kuvissa näyttää. Kahvioita on peräti kaksi ja tarjolla on niin leipää, sämpylää kuin pullaakin. Molemmat kahviot vain ovat niin pienet, että hörpin kahvin tällä kertaa seisaallaan. Kahvi on hyvää, toisin kuin pulla. Näyttää perus-sokeripullalta, mutta maistuu siltä kuin sokerin tilalle olisi lipsahtanut suolaa. Kahvi tarjoillaan kertakäyttömukien sijaan ihan oikeista posliinikupeista, mikä tekee kahvihetkestä selvästi juhlavamman. Henkilökunta on joka puolella ystävällistä.

Nyt näkyy.


Finlanders esiintyy neljä settiä, mikä on todella iloinen yllätys. Mukana on useita harvemmin kuultujakin kipaleita, kuten Mitä sulle kuuluu, jota edellisessä päivityksessä ehdin juuri peräänkuuluttaa.


Sheilan humppaparina on mainio Matka Timbuktuun, jota en ole kuullut varmaan yli 20 vuoteen.


Muita kappaleita, joita en ainakaan itse ole usein keikoilla kuullut, ovat esimerkiksi Käyn uudelleen eiliseen ja Don't even try, jonka Arska on käynyt lainaamassa Bryan Adamsilta. Toimii! Lisäksi illan aikana kuullaan joulukonsertissa ihastuttanut Talven yli. Tässä vaiheessa mietin jo, että vaikka minun pitäisi kiertää yöllä Oulun kautta kotiin, niin reissulle kannatti lähteä. Harvemmin kuultujen kappaleiden lisäksi mukana on tietenkin lukuisia tuttuja, kuten Sirpa, josta on alla lyhyt video.


Pisteenä iin päälle, illan mittaan kuullaan alussa mainitsemani On lautalla pienoinen kahvila. Viimeisinä valsseina ovat Viimeinen valssi ja Charade. Encorena tulee jo useasti kehumani Anna jatkua yön. Yleisö vaatii vielä lisää, joten Pasi taituroi meille Yakety Saxin. Kaiken kaikkiaan tanssimusiikkia tulee taas laidasta laitaan, jopa masurkkaa.

Ilta on mahtava, lähden kotiin taas kuin uutena ihmisenä.  Minua ei haittaa edes, että Tanssikrouvi oli mielestäni paikkana melko epäviihtyisä. Rakennus on matala, sisäkatto on todella ruma ja joka paikassa vetää. Jos haluat saada lenssun, niin suosittelen paikkaa lämpimästi. Vessojen sisäänkäynnit ovat kätevästi tanssilattian päädyssä, joten sinne mennäkseen joutuu pujotella aina tanssijoiden välistä. Miesten WC:ssa on vain yksi koppi, joten miehet jonottavat sinne tanssijoiden keskellä. Toivon kovasti, ettei kukaan erehdy ajattelemaan, että jos tämä on se Suomen viihtyisin talvitanssipaikka, niin minkähänlaisia ne muut paikat ovat.

Tanssikrouvista löytyy myös positiivisia seikkoja. Hyvän sijainnin, kahvin ja ystävällisen henkilökunnan lisäksi lavalle näkee hyvin, paikalla on paljon väkeä, yleisö on keskimääräistä nuorempaa ja naisten WC on luultavasti Suomen viihtyisin. Siisti, valoisa, koristeltu, varustettu tuolilla ja hanoista tulee niin lämmintä vettä, ettei missään muualla. Kokonaisuutena Häijään Tanssikrouvi on siis ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Tällaisessa vessassa haluaa käydä, vaikkei olisi asiaakaan.


Kotona olen lauantain puolella klo 03. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 393, ja jokainen oli sen arvoinen.


lauantai 13. helmikuuta 2016

Härmän Kylpylä, Ylihärmä 12.2.2016 Matti & Teppo

Matti & Teppo ja Tepon perjantaipullo.

Paikka: Härmän Kylpylä, Ylihärmä
Aika: Pe 12.2.2016 klo 21
Esiintyjä: Matti & Teppo ja Horizone

Menojalkaa vipattaa, johonkin olisi kiva lähteä, kun tänä viikonloppuna ei ole koulua eikä töitä. Lauantai kuluu raveissa, mutta perjantai-illalle on keksittävä ohjelmaa. Päädymme Härmään, Kuntsarille, jossa olimme viikko sitten katsomassa Finlandersia. Esiintymässä ovat legendaariset Matti ja Teppo sekä heidän Horizone-yhtyeensä. Horizonen soittajat edustavat taattua kivikasvoisuutta, joka on käynyt jo tutuksi monen muunkin bändin kohdalla. Soittaminen on vakava asia.  Matti ja Teppo eivät selvästikään kaipaa markkinointia, koska heillä ei ole Facebook-sivuja ja kotisivuille ei ole merkattu lainkaan heidän tulevia keikkojaan. Hyvin yleisö joka tapauksessa keikoille löytää. Silti olen todella iloinen, että Finlandersilla on erittäin aktiiviset Fb-sivut, eihän tällainen peli vetelisi heidän kohdallaan.

Olen nähnyt Matin ja Tepon aikaisemmin kaksi kertaa. Pidän kovasti heidän musiikistaan ja he jaksavat esiintyä ihailtavan energisesti, mitään löysäilyä ei ole ilmassa. Yleisö vain tuppaa olemaan turhankin innokasta. Tapaan sanoa, että Matin ja Tepon keikoilla yleisö on yhtä fanaattista kuin Cheekin keikoilla, yleisön keski-ikä vaan on jonkin verran korkeampi. Ensimmäisellä Matti & Teppo -keikalla menimme totuttuun tapaan lähelle lavaa odottamaan keikan alkua. Taisimme sinnitellä eturivissä yhden biisin ajan, sitten totesimme, että mitähän jos loppuilta vietettäisiin suosiolla tanssipaikan peränurkassa. Suoraan sanottuna mummot talloivat meidät jalkoihinsa, siinä ei käytöstapojen perään kyselty, kun he tunkivat eturiviin. Melkoista touhua. Saa nähdä, miten meidän tänään käy.
Syöminen vaan on niin kivaa.

Puitteet ovat Härmän Kylpylässä ihan kohdillaan. Tanssilattia on pieni, mutta kaikki paikat ovat siistit ja istumatilaakin löytyy pöydistä runsaasti. Paitsi tänään, kun paikka on tupaten täynnä. Kahvio on hyvä, harmi vaan että se sulkeutuu jo klo 22. Käytävillä on muutama välipala-automaatti, joista saa pikkupurtavaa ja limua. Tanssilavoilta tuttua vesipistettä ei ole, vaan tanssijat joutuvat jonottamaan vettään baaritiskillä.

Matti ja Teppo esiintyvät kaksi settiä. Ensimmäinen setti alkaa heti kahdella vauhdikkaalla rallilla, jotka kyllä menevät minulta vähän ohi. On nimittäin pakko taivastella, että olivatko he oikeasti noin vanhoja? Onhan heillä kieltämättä ikää, Matti on 66 ja Teppo 67 vuotta. Alkuhämmästelystä toivuttuani en voi kuin ihailla, miten täysillä he jaksavat esiintyä ja pitävät yleisön tiukasti otteessaan koko keikan ajan. Lähes jokaisen biisin välissä heiltä kuullaan jokin puujalkavitsi. Finlandersin Jussi on selkeästi ottanut vaikutteita omiin välispiikkeihinsä siltä ajalta, kun he soittivat Matin ja Tepon taustabändinä, vitsien taso on nimittäin yhtä matala. Juuri sen vuoksi ne naurattavat kerta toisensa jälkeen.


Ohjelmisto on sangen vauhdikas. Mukana on muutama valssi ja hempeämpi kappale, muuten mennään eikä meinata. Uusimmalta levyltä kuullaan jokunen kipale, kuten Syli täynnä sympatiaa, valtaosa on kuitenkin vanhoja tuttuja hittejä. Hiteistä on koostettu myös potpureita, jotka ovat kyllä mukavia. Olisi kiva kuulla Finlandersiltakin tällaisia potpureita, koska heillä on lukuisia hyviä biisejä, joita ei ikinä tule keikoilla, kuten En, Mitä sulle kuuluu ja Rannalle, sannalle.

Energisyyden salaisuus? Säästöpakkaus ultratehokkaita paristoja.
Matin ja Tepon potpureihin on liitetty muun muassa Missä sitä ollaan oltu ja Mä joka päivä töitä teen. Kokonaan kuullaan puolestaan esimerkiksi Näin se kesäloma toimii ja illan viimeinen varsinainen kappale Kaiken takana on nainen. Encorena tulee Vauhti kiihtyy. Mielestäni ohjelmisto sopisi vallan hyvin yökerhoon.

On hauska vertailla, miten erilaista meno oli viikko sitten Finlandersin keikalla, samassa paikassa. Selkein ero on siinä, että Mattia ja Teppoa tullaan katsomaan, Finlandersia tanssimaan. Viikko sitten eturivissä oli n. 5 henkilöä, nyt varmaan 50. Onneksi löydämme ystäväni kanssa suojaisan nurkkauksen lavan päädystä, jossa olemme mummoilta turvassa. Finlandersin soittaessa tanssilattia oli täynnä tanssijoita, nyt lavan edessä on niin paljon porukkaa katsomassa, ettei tanssijoille paljoa tilaa edes riitä. Urhoollisimmat parit toki yrittävät luovia tietään tanssien. Finlandersin keikalla paikalla oli myös nuorempaa väkeä, nyt heitä on huomattavasti vähemmän. Tämä tuntuu hassulta, koska Matin ja Tepon ohjelmistossa on tosiaan hyvin vähän tanssikappaleita, pääpaino on bilebiiseissä. Finlanders taas soittaa tanssimusiikkia laidasta laitaan. Desibelit ovat tänään turhan suuret, onneksi Finlanders malttaa pitää volyymit miellyttävällä tasolla. Joka tapauksessa suosittelen, että kaikki kävisivät edes kerran elämässään katsomassa Mattia ja Teppoa, sen voi melkein jo katsoa kuuluvaksi yleissivistykseen.

Pohojalaasta huumoria.
Kaiken kaikkiaan ilta on oikein viihdyttävä, ainakin näin ei-tanssijoiden näkökulmasta. Koska paikalla on oikeastaan pelkästään keski-iän jo ylittäneitä henkilöitä ja liikkeellä ollaan jopa rollaattorin voimin, on mukava katsella omaa tulevaisuuttaan. Noin estottomasti mekin sitten kypsemmällä iällä riekumme eturivissä, jos hengissä pysymme. Totta puhuen fiilistelemme aika estottomasti jo tänäänkin. Illan vielä kruunaa se, että levymusiikin alkaessa soida keikan jälkeen, ilmoille pärähtää Finlandersin Taas tässä kävi näin. Innostumme jammailemaan tanssilattialla niin, että jos emme olisi jo tähän mennessä saaneet kylähullujen mainetta, nyt se olisi taattu.

Kylpylästä voi ostaa kotiin viemisiksi Juhani Palmun tauluja, 170 €/kpl


lauantai 6. helmikuuta 2016

Härmän Kylpylä, Ylihärmä 5.2.2016 Finlanders


Paikka: Härmän Kylpylä, Ylihärmä
Aika: Pe 5.2.2016 klo 21
Esiintyjät: Finlanders ja Ensti Solo Band


Edellisestä Finlandersin keikasta on osaltamme vierähtänyt taas viisi pitkää viikkoa. Onneksi jatkossa keikkoja on aika mukavasti Pohjanmaan suunnalla. Lisäksi työkiireet ovat vähitellen hellittämässä, joten kevään mittaan voi ajella joskus vähän kauemmaksikin.

Härmän Kylpylässä, jota kutsutaan Kuntsariksi, on aina todella lämmin. Pitkähihaiset voi huoletta jättää kotiin. Tanssilattia on pieni, joten tunnelma on ainakin Finlanders-iltoina melko tiivis. Pyyhkein ja urheilujuomapulloin varustautuneita ns. tositanssijoita ei paikalla juuri näy, minkä johdosta parketille uskaltaa kyllä suunnata vähäisemmilläkin tanssitaidoilla, ei ole pelkoa että jäisi jalkoihin. Kylpylä sijaitsee ison tien varressa ja parkkipaikkoja on runsaasti rakennuksen läheisyydessä.

Tiedän jo etukäteen, että päivän aikataulusta tulee tiukka. Moneltakos tanssit taas alkoivatkaan? Selaan Kuntsarin kotisivuja pitkän tovin, mutta en löydä mistään kellonaikaa. Etsin vanhan Ykköset-lehden ja katson edellisen viikon mainosta siitä. No eipä mainita kellonaikaa sielläkään. Lopulta tiedustelen alkamisaikaa sähköpostilla. Vastaus tulee onneksi melko ripeästi, Ikaalisten Kylpylähän ei vastannut minulle lainkaan, kuten vanhasta postauksesta voit lukea. Jännä juttu, että jotkut paikat salaavat näitä alkamisaikoja yhtä tarmokkaasti kuin alkoholistit piilopullojaan. Ilmeisesti paikalle toivotaan vain kylpylässä majoittuvia henkilöitä, ulkopuolisilla ei ole niin väliä. Ymmärrän, ettei aina pystytä etukäteen ilmoittamaan, millä kellonlyömällä pääesiintyjä nousee lavalle, mutta kai nyt sentään jokin alkamisaika pystytään yleisölle kertomaan?

Aloitamme illan perinteisesti kahviosta. Kuntsarin kahviossa on mainio valikoima, jopa jäätelöitä on myynnissä. Kahvion yhteydessä on myös pieni myymälä, jossa on tarjolla kaikkea kivaa tilpehööriä ja matkamuistoa. Valitettavasti kahvio sulkeutuu jo klo 22. Loppuillasta ei tarvitse pullakahveille enää mennä.

Finlanders esiintyy kolme settiä. Käymme settien välillä aina vilvoittelemassa, joten illan toista esiintyjää, Enstiä, en juurikaan ehdi kuulla. Ennen keikan alkua käymme esiintymislavan luona ja ystäväni tekee samalla somistusta: lavan reunalla esillä olevat fanikortit ja esitteet myynnissä olevista huppareista ja pipoista on miehiseen tyyliin lyöty kahteen ryttyiseen pinoon. Somistuksen jäljiltä kortit ja esitteet on paljon helpompi napata ohi tanssiessaan mukaansa.
Näin se pitää olla.
Ensimmäinen setti alkaa tuttuun tapaan Kultaa ja hopeaa ja Vastaus -valsseilla. Kuntsarilla ei ole helppo löytää sopivaa katselupaikkaa lavan läheltä, mutta nyt lavan toiseen päätyyn on jäänyt meille sopiva kolo. Lavalle näkee hyvin, eikä ole tanssijoiden jaloissa. Vieressämme lattialla on laatikko, jossa tanssijat saavat käydä dippaamassa kenkiensä pohjat perunajauhoihin. Jauhoa on levinnyt lattialle ihan reippaasti, joten omatkin kengät luistavat turhankin hyvin.

Kolme settiä kuluvat käsittämättömän nopeasti. Iltaa on odottanut taas monta viikkoa, ja tuntuu, että alkuvalsseista siirrytään suoraan viimeisiin biiseihin. Onhan se myönnettävä, että siinä välissä tulee monta mahtavaa kappaletta, mutta aika vaan menee niin nopeasti, kun on kivaa. Illan aikana tulee vanhoja tuttuja suosikkejani, kuten Lesken lempi, Sheila, Tulipunaruusut, Ihana ilta ja Ota kii. Pidän kovasti myös ikivanhasta, hauskasta Abu-Hassanin vaimot -kappaleesta. Finlandersin uusimmalta levyltä kuullaan ihanat Paljaana ja Tuo onni pukee sua. Harmi ettei keikoilla ikinä kuulla kyseisellä Se on elämää -levyllä avausbiisinä olevaa Oma katto pään päällä. Se on soinut autossani enemmän kuin mikään muu kipale koskaan.

Jos oot tosissas ja Pikku prinsessa löytyvät Finlandersin vanhemmilta levyiltä, mutta ainakaan itse en ole niitä ennen tätä iltaa keikoilla kuullut. Viimeisinä biiseinä tulevat Kaikki tytöt ja Rappiolla. Ja kyllä, encorena tulee Roll Over Beethoven. Se ei kuulosta viiden viikon tauon jälkeen yhtään paremmalta, eikä myöskään yhtään lyhyemmältä. Onneksi sen jälkeen tulee vielä iki-ihku Anna jatkua yön, siinä on biisi jota ei voi tarpeeksi kehua. Vaikka ei millään malttaisi, niin kotiin on lähdettävä, seuraavaa reissua suunnittelemaan.