lauantai 6. helmikuuta 2016

Härmän Kylpylä, Ylihärmä 5.2.2016 Finlanders


Paikka: Härmän Kylpylä, Ylihärmä
Aika: Pe 5.2.2016 klo 21
Esiintyjät: Finlanders ja Ensti Solo Band


Edellisestä Finlandersin keikasta on osaltamme vierähtänyt taas viisi pitkää viikkoa. Onneksi jatkossa keikkoja on aika mukavasti Pohjanmaan suunnalla. Lisäksi työkiireet ovat vähitellen hellittämässä, joten kevään mittaan voi ajella joskus vähän kauemmaksikin.

Härmän Kylpylässä, jota kutsutaan Kuntsariksi, on aina todella lämmin. Pitkähihaiset voi huoletta jättää kotiin. Tanssilattia on pieni, joten tunnelma on ainakin Finlanders-iltoina melko tiivis. Pyyhkein ja urheilujuomapulloin varustautuneita ns. tositanssijoita ei paikalla juuri näy, minkä johdosta parketille uskaltaa kyllä suunnata vähäisemmilläkin tanssitaidoilla, ei ole pelkoa että jäisi jalkoihin. Kylpylä sijaitsee ison tien varressa ja parkkipaikkoja on runsaasti rakennuksen läheisyydessä.

Tiedän jo etukäteen, että päivän aikataulusta tulee tiukka. Moneltakos tanssit taas alkoivatkaan? Selaan Kuntsarin kotisivuja pitkän tovin, mutta en löydä mistään kellonaikaa. Etsin vanhan Ykköset-lehden ja katson edellisen viikon mainosta siitä. No eipä mainita kellonaikaa sielläkään. Lopulta tiedustelen alkamisaikaa sähköpostilla. Vastaus tulee onneksi melko ripeästi, Ikaalisten Kylpylähän ei vastannut minulle lainkaan, kuten vanhasta postauksesta voit lukea. Jännä juttu, että jotkut paikat salaavat näitä alkamisaikoja yhtä tarmokkaasti kuin alkoholistit piilopullojaan. Ilmeisesti paikalle toivotaan vain kylpylässä majoittuvia henkilöitä, ulkopuolisilla ei ole niin väliä. Ymmärrän, ettei aina pystytä etukäteen ilmoittamaan, millä kellonlyömällä pääesiintyjä nousee lavalle, mutta kai nyt sentään jokin alkamisaika pystytään yleisölle kertomaan?

Aloitamme illan perinteisesti kahviosta. Kuntsarin kahviossa on mainio valikoima, jopa jäätelöitä on myynnissä. Kahvion yhteydessä on myös pieni myymälä, jossa on tarjolla kaikkea kivaa tilpehööriä ja matkamuistoa. Valitettavasti kahvio sulkeutuu jo klo 22. Loppuillasta ei tarvitse pullakahveille enää mennä.

Finlanders esiintyy kolme settiä. Käymme settien välillä aina vilvoittelemassa, joten illan toista esiintyjää, Enstiä, en juurikaan ehdi kuulla. Ennen keikan alkua käymme esiintymislavan luona ja ystäväni tekee samalla somistusta: lavan reunalla esillä olevat fanikortit ja esitteet myynnissä olevista huppareista ja pipoista on miehiseen tyyliin lyöty kahteen ryttyiseen pinoon. Somistuksen jäljiltä kortit ja esitteet on paljon helpompi napata ohi tanssiessaan mukaansa.
Näin se pitää olla.
Ensimmäinen setti alkaa tuttuun tapaan Kultaa ja hopeaa ja Vastaus -valsseilla. Kuntsarilla ei ole helppo löytää sopivaa katselupaikkaa lavan läheltä, mutta nyt lavan toiseen päätyyn on jäänyt meille sopiva kolo. Lavalle näkee hyvin, eikä ole tanssijoiden jaloissa. Vieressämme lattialla on laatikko, jossa tanssijat saavat käydä dippaamassa kenkiensä pohjat perunajauhoihin. Jauhoa on levinnyt lattialle ihan reippaasti, joten omatkin kengät luistavat turhankin hyvin.

Kolme settiä kuluvat käsittämättömän nopeasti. Iltaa on odottanut taas monta viikkoa, ja tuntuu, että alkuvalsseista siirrytään suoraan viimeisiin biiseihin. Onhan se myönnettävä, että siinä välissä tulee monta mahtavaa kappaletta, mutta aika vaan menee niin nopeasti, kun on kivaa. Illan aikana tulee vanhoja tuttuja suosikkejani, kuten Lesken lempi, Sheila, Tulipunaruusut, Ihana ilta ja Ota kii. Pidän kovasti myös ikivanhasta, hauskasta Abu-Hassanin vaimot -kappaleesta. Finlandersin uusimmalta levyltä kuullaan ihanat Paljaana ja Tuo onni pukee sua. Harmi ettei keikoilla ikinä kuulla kyseisellä Se on elämää -levyllä avausbiisinä olevaa Oma katto pään päällä. Se on soinut autossani enemmän kuin mikään muu kipale koskaan.

Jos oot tosissas ja Pikku prinsessa löytyvät Finlandersin vanhemmilta levyiltä, mutta ainakaan itse en ole niitä ennen tätä iltaa keikoilla kuullut. Viimeisinä biiseinä tulevat Kaikki tytöt ja Rappiolla. Ja kyllä, encorena tulee Roll Over Beethoven. Se ei kuulosta viiden viikon tauon jälkeen yhtään paremmalta, eikä myöskään yhtään lyhyemmältä. Onneksi sen jälkeen tulee vielä iki-ihku Anna jatkua yön, siinä on biisi jota ei voi tarpeeksi kehua. Vaikka ei millään malttaisi, niin kotiin on lähdettävä, seuraavaa reissua suunnittelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti