sunnuntai 28. elokuuta 2016

Purmojärven Rantahalli 27.8.2016 Helmenkalastajat



Paikka: Purmojärven Rantahalli, Laukkosentie 56, Purmojärvi (Kauhava)
Aika: La 27.8.2016 klo 20.30 - 01.30
Esiintyjä: Jarkko Järvenpää & Helmenkalastajat



Taas löytyi alle tunnin ajomatkan päästä tanssilava, josta en ollut aikaisemmin kuullut. Useasti on tullut ajeltua tätä Kaustiselle vievää maantietä, ilman pienintäkään aavistusta siitä, että samalla huristelee kahden hienon tanssipaikan ohi: Purmojärven Rantahallin ja Kortesjärven Rantamajan. Jälkimmäisessä kävimme heinäkuussa katsomassa Helmenkalastajia.



Paikat ovat todella siistit Rantahallillakin, niin sisältä kuin ulkoa. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin ehdottomasti ovella vastassa ollut järjestäjien edustaja, joka kättelee meidät sisään tullessa! Monta vuotta olemme lavoja kiertäneet, mutta eipä ole ennen kukaan kädestä pitäen toivottanut tervetulleeksi. Pienillä asioilla on tosiaan uskomattoman suuri vaikutus. Kun vastaanotto on lämmin ja ikkunoihin on jaksettu ripustaa pitsiverhoja, niin sillä pääsee jo todella pitkälle. Parhaillaan riehuva Rauli-myrsky ei enää edes muistu mieleen.

Tanssilattia on Rantahallilla niin iso, että harvoin näkee. Seinustoilla kiertävät penkit, jotka sopivat mielestäni tanssilavoille paremmin kuin tuolit. Tuoleissa jätetään aina yksi tyhjä väliin, ettei vaan tarvitse istua kenenkään vieressä. Itse ainakin jätän.

Myös esiintymislava vaikuttaa niin suurelta, että sinne mahtuisi helposti kahdenkin orkesterin soittopelit. Toiseen esiintyjään ei toki ole tarvetta, kun kyseessä ovat Helmenkalastajat. He riittävät mainiosti yksinäänkin. Varsinkin, kun livemusiikkia on tarjolla peräti viiden setin verran.

Kun muut viettävät tänään mökkikauden päättäjäisiä, me vietämme kesälavakauden päättäjäisiä. Haikein mielin. Rantahallilla on toki vielä yhdet tanssit jäljellä syyskuun alussa, kuten monella muullakin kesälavalla, mutta meidän keikkakalenterissamme kesälavoja ei enää ole. Nyt täytyy fiilistellä koko kesän edestä.

Rantahallilla on myös sen verran viileää, että parasta on jorailla niin että tarkenee. Se ei onneksi tuota meille vaikeuksia. Esiintyjät kyllä saavat liikkeelle. Alla olevassa videossa on näytteenä pätkä vauhdikkaasta Katseet kertovat -kappaleesta. Tämän jälkeen kun vielä tulee yhtä vauhdikas Puolikuun hitti Älä ole hellä, niin ei hetkeen pääse palelemaan.


Mahtuu iltaan toki hitaampaakin herkistelyä, kuten tangoa ja hidasta valssia. Tänään tulee myös Kirkan ihana Ei rakkaus yötä pelkää ja encore-biisinä Topi Sorsakosken Vain yksin me kaksi. On mukava huomata, että vaikka olimme katsomassa Helmenkalastajia edellisenäkin iltana, Siikinniemen lavalla Alavudella, niin yhtään ei tunnu siltä, että taas tätä samaa. Ohjelmisto elää joka ilta, niin ettei pääse kyllästymään. Ystäväni on ollut Helmenkalastajien fani jo vuosia, mutta itse tunnustan avoimesti, etten ollut aluksi kauhean innostunut heistä. Ajattelin että hohhoijaa, tällaisia tanssiorkestereita mahtuu kolmetoista tusinaan. Hitaan lämpiämisen jälkeen myönnän iloisesti olleeni väärässä. Ei mahdu.

Kun tarpeeksi vauhdikkaasti rummuttaa, niin tarkenee heittää takin naulaan!
Kesä 2016 on ollut niin loistava, että kyllä tällä yhden talven yli jaksaa. Siinä missä moni muu muistaa tästä kesästä viileät säät ja jatkuvat sateet, minä muistan tunnelmalliset kesälavat, öiset automatkat, naurusta kipeytyneet posket ja sen fiiliksen, kun musiikki tempaa mukaansa ja ympärillä näkyy pelkästään iloisia kasvoja. Jokaisella on toivottavasti sellainen paikka, jossa sielu lepää ja akut latautuvat. Ei epäilystäkään, ettenkö olisi omaa paikkaani löytänyt.


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Alaviirteen Meripaviljonki, Lohtaja 20.8.2016 Helmenkalastajat



Paikka: Meripaviljonki, Venevajantie 166, 68240 Alaviirre (Kokkola)
Aika: La 20.8.2016 klo 20.45 - 01.30
Esiintyjä: Jarkko Järvenpää & Helmenkalastajat


Vuorossa on kesän viimeinen roadtrip hieman kauemmaksi. Sellainen roadtrip, johon lähdetään virkeänä 3 h unilla, koska edellisenä iltana oltiin Virtain Hiekkarannalla. Keikkakesämme alkoi toukokuussa Kalajoen Merisärkältä. Nyt ajellaan samaan suuntaan, mutta ei ihan niin pitkälle. Varaamme menomatkaan ylimääräistä aikaa, sillä haluamme poiketa ennen tansseja Vattajan hiekkaranta-alueella. Kyseessä on Pohjois-Euroopan laajin yhtenäinen rantahietikko, johon kuuluu yli 15 km hiekkarantaa ja 450 hehtaaria avointa hietikkoa. Luulisi näin ison alueen löytyvän ongelmitta, mutta ei. En ole vieläkään ihan varma, mihin päädymme. Ilmeisesti jonnekin Ohtakarin seutuville. On täällä ainakin vähän hiekkaa ja merta. Ja lampaita.



Kun liikkuu hyvässä seurassa, matka on usein tärkeämpi kuin päämäärä. Emme välitä pienistä harhailuista, vaan nauramme lopulta vedet silmissä Lohtajan kirkon parkkipaikalla. Komea on sekin.



Tanssilava onneksi löytyy helposti. Vaikka Meripaviljonki sijaitsee meren rannalla, 8-tieltä on sinne matkaa ainoastaan noin 2,5 km. Maisemia kelpaa katsella lavan ympärillä.



Vuodelta 1959 peräisin oleva rakennus on vielä hyväkuntoinen ja tilat ovat muutenkin siistit ja avarat. Tanssilava on rakennettu rantakalliolle, mikä luo pihapiirille hauskat puitteet.

WC-rakennus näyttää eksoottiselta, mutta sisätiloissa ei ole mitään moittimista.
Helmenkalastajat nousevat tänään lavalle viisi kertaa. Tauot ovat sen verran lyhyitä, että ilta tuntuu menevän todella nopeasti. Huomaamme taukojen lyhyyden siinä vaiheessa, kun lähdemme etsimään pusupenkkiä, joka Meripaviljongin verkkosivujen mukaan pitäisi sijaita alueella. Penkille ei ole mitään viittaa, mutta kun hetken rämmimme pöheikössä, bongaamme penkin lopulta. Siinä vaiheessa huomaamme myös, että sinne olisi päässyt ihan polkua pitkin. Ja sisällä alkaa soida Ollaan lähekkäin. Lähdemme siis kipittämään takaisin sisälle ja maisemat jäävät ihastelematta.

Pusupenkki

Helmenkalastajat ovat kaivaneet iloksemme ohjelmistoon mukaan liudan sellaisiakin kappaleita, joita ei ole hetkeen keikoilla kuultu. Tällaisia ovat esimerkiksi Solenzara, Vain kaksi nauhaaSinusta sekaisin oon ja heidän itse levyttämänsä kappaleet Voiko käydä niin ja Onneni maailmalla, joista pidän kovasti.

Joskus lava vaan jää solistille pieneksi.

Kahvilla tapaamme pariskunnan, joka kehuu, miten Helmenkalastajia sekä kuuntelee että katselee mielellään. Erityisen ilahtuneita he ovat masurkoista (Kulkurin masurkka ja Lentävä kalakukko), niitä aika harvoin esitetään. Harvalukuinen, mutta sitäkin innokkaampi yleisö pääsee tosiaan tanssimaan eri lajeja koko illan, laidasta laitaan. Emme kaverini kanssa hallitse virallisia tanssiaskeleita, mutta jammailemme silti jälleen keskenämme sydämen kyllyydestä. Saamme usein kuulla kuittailuja nitrodiskosta, kun kerromme käyvämme tansseissa. Tämä nyt sitten ilmeisesti on juuri sitä. Ainakin posket kipeytyvät nauramisesta. Olen joskus aiemminkin jo todennut, että parhaat bileet löytyvät välillä yllättävistä paikoista.

Meripaviljongin kahviossa on hyvät valikoimat ja kannatammekin toimintaa kolmeen eri otteeseen. Itse tyydymme pasteijoihin ja makeisiin leivonnaisiin, mutta saatavana on myös tukevampaa evästä, kuten makkaraperunoita. Korvapuusti saa täydet pisteet, oli aivan kuin juuri uunista otettua. Hinnatkin ovat varsin maltilliset. Kun hyvään musiikkiin saa yhdistää vielä hyvät syötävät, niin enempää ei voi illalta toivoa.

Maistui.


Avaan kotioven klo 04.25. Luokkakokous-elokuvaa lainaten, tämä oli kyllä kaikkien aikojen reissu!


lauantai 20. elokuuta 2016

Hiekkaranta, Virrat 19.8.2016 Finlanders

Tältä näyttää, kun kukaan ei hoksaa vielä poseerata.


Paikka: Hiekkaranta, Torppakyläntie 65, Virrat
Aika: Pe 19.8.2016 klo 20 - 01
Esiintyjä: Finlanders



Hiekkaranta on ihana, sopivan pieni ja idyllinen kesälava. Sijainti ei voisi olla parempi, kauniin järven rannalla. Keikkareissut tänne ovat monesti olleet kesän kohokohtia, varsinkin silloin kun sää on suosinut. Tänä vuonna tansseja järjestetään vielä kahdet. Esiintyjät ovat poikkeuksetta tasokkaita, Hiekkarannalla voisi käydä melkein joka viikonloppu.

Terassilta ei ole hassummat näkymät.


Paikan historia on mielenkiintoinen, sillä Rantarock-festivaalia on järjestetty täällä 80- ja 90-luvuilla. Kotimaisten suuruuksien lisäksi täällä ovat esiintyneet muun muassa Samantha Fox ja Uriah Heep. Avajaistansseja on puolestaan pyörähdelty jo vuonna 1954.

Illan varjoon himmeään.

Tutustuin Hiekkarantaan juhannustorstaina vuonna 2012, Neljänsuoran myötä. Kyseessä oli ensimmäinen varsinainen kesälavakokemukseni ja Hiekkaranta vei tuolloin palan sydämestäni. Tajusin, että tämä on minun juttuni, tätä minä haluan tehdä. Kiertää tanssilavoilla katsomassa esiintyjiä ja nauttimassa fiiliksestä. Paritanssi ei ole minua varten, mutta tanssilavat ovat. Samalla tiellä jatkan edelleen. Tuo ensimmäinen kesälavareissu oli muutenkin opettavainen. Sisäistin kantapään kautta kolme asiaa, jotka pidän edelleen mielessäni:
  • Ota autoon mukaan lämpimät vaatteet. 
  • Juo kahvia, ettei kotimatkalla tule väsy.
  • Huoltoasemat ovat yöllä kiinni, joten älä juo niin paljon kahvia, että tulee vessahätä.
Kahvion ja A-oikeuksin varustetun baarin lisäksi Hiekkarannalta löytyy grilli, jossa tapaakin loppuillasta olla asiakkaita jonoksi asti. Kahviossa on aina tarjolla sekä suolaista että makeaa. Tänään listalla on voisilmäpullien ja suklaapiirakan lisäksi erilaisia voileipiä. Valitettavasti kahvi ei ole täällä parasta mahdollista, mutta nälkäisenä ei tarvitse koskaan lähteä kotiin. Ja henkilökunta on todella mukavaa.



Tanssijoiden ikäjakauma tapaa olla Hiekkarannalla laaja. Mukana on aina myös nuorta väkeä, eikä tämä ilta tee poikkeusta. Hienosti on porukkaa taas saapunut paikalle. Ilta vaan menee jälleen mahdottoman nopeasti, vaikka Finlanders soittaa neljä settiä.

Alkuvalssien jälkeen päästään heti vauhdikkaasti liikkeelle Spanish Flean tahtiin. Pelkästään ensimmäisessä setissä tulee niin monta harvoin kuultua kappaletta, että tipun laskuista jo tässä vaiheessa. LumilintuTaikakuu, Tähdet kertovat... Sama yllätysten linja jatkuu koko illan. Sirkkojen tanssi -jenkka, humppana Kotikuusi ja hitaana valssina Akselin ja Elinan häävalssi. Myös Juhamatin Voitko unohtaa ja Enemmän kuin milloinkaan mahtuvat johonkin väliin.

Illan mieluisin ylläri tulee kolmannessa setissä: En, jonka Finlanders on levyttänyt vuonna 2005. Tämän kappaleen kanssa kävi samoin kuin jo joskus aikaisemmin Humppamiehen kohdalla. Oletin, ettei kyseistä biisiä soiteta ikinä keikalla, mutta sieltä se vaan yhtäkkiä tuli! Koskaan aikaisemmin en ole livenä kuullut. Ystäväni toteaakin, että nyt on lyhyen ajan sisällä jo neljäs Finlanders-keikka ja silti tuntuu, että olemme katsomassa taas ihan uutta bändiä. Tähän poppooseen ei vaan pysty kyllästymään.



Viimeinen setti alkaa salsarytmein, kappaleina ovat Kipu ja Bamboleo. Keikan lopussa odottaa vielä yksi ohjelmanumero, jota ei varmaan kovin moni osannut ennakoida. Monenlaista on encore-biiseinä kuultu ja nähty, mutta ei tätä. Teddykarhujen huviretki, jonka tahdissa kaikki tanssijat muodostavat lattialle pitkän letkan. Finlanders on jopa levyttänyt tämän kipaleen vuonna 1992.

Olipahan jälleen ilta! Tunnelmat ovat kotiin lähtiessä lennokkaat. Silti matkalla meinaa iskeä pieni haikeus. Tämä oli meidän osaltamme viimeinen kerta tänä vuonna, kun pääsimme katsomaan Finlandersia kesälavalle. Monta mahtavaa reissua kesän mittaan kertyi. Onneksi on nyt mitä muistella, kun ajelee pimeässä kotiin. Valoisat kesäyöt ovat takana päin, mutta lukuisat hauskat keikkareissut toivottavasti vielä edessä päin.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Luhurikan Lava, Lapua 13.8.2016 Helmenkalastajat, Erika Vikman, Marco Lundberg



Paikka: Luhurikan Lava, Tiisijärventie 97, 62165 Tiistenjoki
Aika: La 13.8.2016 klo 20.30 - 02
Esiintyjät: Jarkko Järvenpää & HelmenkalastajatErika Vikman ja Marco Lundberg


Tänään on luvassa neljännet lavatanssit viikon sisään. Onneksi kyseessä on lähilava, josta on hujauksessa kotona. Menemme paikalle Helmenkalastajien vuoksi, mutta on kiva päästä näkemään myös tämän vuoden tangokuninkaalliset. Erika Vikmanin olen kerran aikaisemmin nähnyt, Marco Lundberg on aivan uusi tuttavuus.


Tangokuningatar Erika Vikman esiintyi Luhurikassa myös viime kesänä. Tuolloin en suuremmin lämmennyt hänelle musiikillisesti. Lähinnä ihmettelin, miten kukaan voi olla niin nätti ja hoikka. Ja kuitenkin samalla inhimillinen olento, koska hänellä oli hikitahra mekossa.

Vikman on vuoden mittaan kehittynyt esiintyjänä huomattavasti. Nykyinen ohjelmistokin tuntuu sopivan hänelle hienosti. Muun muassa Yön kuningatar -tango ja Katri-Helenan Vasten auringon siltaa soivat tosi kauniisti. Pääasiassa hän kuitenkin laulaa nykyaikaisia popkappaleita, jotka on sovitettu eri tanssilajeiksi. Esimerkiksi encoreina tulevat rumbat Telepatiaa ja Näiden tähtien alla. Vikmania kuuntelee nyt oikein mielellään, eikä esiintymisessä ole enää minkäänlaista epävarmuutta. Hän yllättää positiivisesti. Taivaankaari säestää molempia kuninkaallisia moitteetta.

Tangokuninkaalliset kiinnostivat yleisöä.
 
Tangokuningas Marco Lundbergin olemus ja ohjelmisto on perinteisempää tyyliä kuin Vikmanilla. Hänen settinsä alkaa kuninkaallisten yhdessä laulamalla Satumaa -tangolla ja sen jälkeen Lundbergilta kuullaan muun muassa Se jokin sinulla on, Koskaan et muuttua saa ja Paul Ankan Adam and Eve. Encoreina tulevat Hopeinen kuu, Valot ja Hurmio. Miehestä lähtee kyllä komeasti ääntä. Omaan makuuni turhankin paljon, sillä hänen settinsä on ainut, jolloin täytyy lähteä desibelejä pakoon tanssilattian toiselle reunalle. Yhtä kaikki, Lundberg on kaikin tavoin tangokuninkaan perikuva. Sekä hän että Vikman tulevat esiintymistensä jälkeen yleisön joukkoon jakamaan nimmareita ja yhteiskuvia.



Helmenkalastajat urakoivat illan mittaan neljä settiä. Yhden setin ajan solistina on Jarkko Yli-Sikkilä, joka lauloi yhtyeessä vuosituhannen alussa. Pidän kovasti Helmenkalastajien monipuolisesta ohjelmistosta. Illan aikana tulee jiveä, cha chata, hidasta valssia, jenkkaa ja lukuisia muita tanssilajeja. Mukana on kappaleita laidasta laitaan, kuten humpat Silmät tummat kuin yö ja Kaksi kolpakkoa, sekä Puolikuun Älä ole hellä ja Carlos Santanan The Sensitive Kind. Ollaan lähekkäin toimii aina. Encore-kappaleet ovat vauhdikkaat Siideripissis ja Milla. Vaikka olen käynyt Helmenkalastajien keikoilla jo lukuisia kertoja, pidän heistä kerta kerralta enemmän. Aina on hauskaa.


Jospa sitä tällaisen viikon jälkeen malttaisi muutaman päivän pitää paussia ja sitten mennään taas!

perjantai 12. elokuuta 2016

Lampin Lava, Toholampi 11.8.2016 Finlanders



Paikka: Lampin Lava, Kyläntie 2, 69300 Toholampi
Aika: To 11.8.2016 klo 19 - 24
Esiintyjä: Finlanders


Jaksaa, jaksaa! Eilen oltiin keikalla Isossakyrössä, Kalliojärvellä ja tänään ajellaan Toholammille. Reissutoverini käy rehellisissä päivätöissä "joka ainoa aamu seitsemäksi meen"-meiningillä, joten hän ei tällä viikolla ehdi kuin hieman käyttää poskea tyynyllä ja taas mennään. Toisinaan keikkailu kysyy esiintyjien ohella myös fanien kestävyyttä.

Lampin Lava tuli tutuksi jo alkukesästä, Finlandersin esiintyessä siellä. Tuolloin oli peräti kolme astetta lämmintä, nyt sentään kymmenen enemmän.  Useampikin henkilö kysäisi edellisellä kerralla, että onhan tarpeeksi vaatteita päällä, ettei palele? Vastasin kaikille pontevasti "Johan nyt toki, vaatetta on niin paljon, että ei mitään huolta". Jokohan tässä vaiheessa kehtaisi tunnustaa ääneen, että pukeutuminen ei todellakaan ollut riittävää, vaan palelin silloin koko illan ihan reippaasti?

Viime käynnin jälkeen tanssilavaa on ehostettu päältä päin, joten on mukava päästä katsomaan, miltä lava näyttää. Alle 18-vuotiaat pääsevät tansseihin tänään ilmaiseksi. Tämä voisi olla jatkuva käytäntö kaikissa tanssipaikoissa, joihin alaikäisiä voidaan ottaa.

Hienolta näyttää.



Uusi maalipinta on tehnyt ihmeitä. Rakennus näytti aikaisemmin kovin laimealta ulospäin, mutta nyt vaatimattomuus on vaihtunut idyllisen punaiseen kesälava-lookiin. Sisätilat olivat sangen viihtyisät jo valmiiksi. Pihalle on laitettu myös hauska pusupenkki. Siinä saa tosin istua ihan rauhassa, ei tule kukaan muiskuttelemaan.



Koska käymme matkaan valmiiksi hieman väsyneinä, varustaudumme kunnon eväillä. Väsymyksen kestän, mutta en nälkää. Muistissa on lisäksi edelliskerralla tarjoillut pienet pullat. Kunpa nyt olisi vähän tukevammat tarjoilut.

Kyseessä on meidän kolmas Finlanders-keikkamme vajaan viikon sisällä. Ihastelemme yhteen ääneen, miten hauskaa on, että kaikki keikat ovat aina erilaisia. Ikinä ei tiedä, mikä biisi lähtee seuraavaksi soimaan. Useassa kohtaa tulee mieleen että ai niin, tällainenkin kappale on olemassa, ei vaan ole kuullut pitkään aikaan. Tällaisia kivoja ylläreitä ovat esimerkiksi Hei CupidoMitä sulle kuuluu ja Odotan sinua NinaLesken lempeä en ole unohtanut, mutta olen silti täpinöissäni, kun en ole sitä viikkokausiin livenä kuullut.

Timo tietää olevansa cool.
Suuntaamme ensimmäisellä tauolla kahvioon ja heti käy ilmi, ettei omia eväitä olisi tarvinnut varata mukaan. Valittavana on kahta erilaista kääretorttua, kinkkupiirakkaa ja vielä voileipiä. Ulkoa saa halutessaan makkaraa. Nyt on tarjoilut enemmän kuin kohdillaan! Unelmatorttu vie kielen mennessään ja pala on ilahduttavan kookas.

Nam. Oli hyvää!
Neljä settiä menee taas valon nopeudella. Juurihan tänne vasta tultiin ja nyt jo viimeiset kappaleet? Viimeisessä setissä pääsemme irrottelemaan Kaikki tytöt ja Daa-da daa-dan tahtiin oikein huolella. Ilta päättyy lempivalsseihini Lauluni teille lauloin ja Charade. Encorena tulee Yakety Sax, joka ei sekään ole hetkeen ollut keikoilla esillä. Loppuhuipennuksena on taiteellinen esitys orkesterin muodostamisesta, joka jää poikkeuksetta soimaan päähän kotimatkalle. "Klarinetti, operetti..."

En kyllästy hehkuttamaan, miten mahtavaa keikoilla on. Kukaan ei vaadi mitään, saa vaan fiilistellä hyvää musiikkia, nauttia loistavista esiintyjistä ja mutustaa unelmatorttua. Vaikka yöunet jäivät muutamaan tuntiin, fiilis on huipussaan. Hauskaa tuntuu olevan muillakin. Tanssilattia on täynnä koko illan. Tänään ei tarvitse palella! Lavalle on muutenkin luotu tunnelmalliset puitteet. Valaistus on tarpeeksi hämärä ja katossa olevien pikkuvalojen ansiosta tuntee olevansa tähtitaivaan alla. Henkilökunnan ystävällisyys viimeistelee viihtymisen.

Illasta muodostui meille yllättäen ikimuistoinen jo heti perille päästyämme. Eipä arvattu, mihin päädytään, kun haukotellen ajeltiin sateessa Toholammia kohti ja pohdittiin että ollaan me vähän hulluja. Kiitos vielä asianosaisille!

Loppuun pieni nostalgiahetki: luin taannoin Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille -kirjan, josta tuli vastaan kuva Finlandersista silloisessa kokoonpanossa. Muutaman vuoden takaa. Erityisesti minua ilahduttaa takarivissä vasemmalla oleva Lasse, jolta ei selvästi ole jäänyt ainutkaan Miami Vicen jakso väliin.

Aavistelen denimin olleen tuolloin muodissa.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Luhurikan Lava, Lapua 6.8.2016 Finlanders, Roulette, Reijo Taipale



Paikka: Luhurikan Lava, Tiisijärventie 97, 62165 Tiistenjoki
Aika: La 6.8.2016 klo 20.30 - 02.30
Esiintyjät: FinlandersRoulette ja Reijo Taipale



Finlanders on palannut kesälomalta ja kuuden viikon tauon jälkeen pääsemme taas heidän keikalleen. Tanssit ovat samalla lavalla, mistä orkesterin jäsenet lähtivät juhannuspäivänä kesälaitumille. Silloinhan oli vallan hauska ilta. Voi pojat, että on hauskaa tänäänkin!

Luhurikassa on väkeä enemmän kuin olisin milloinkaan voinut kuvitella. Autoja on illan mittaan parkkeerattu lavalle johtavan tien alkupäähän saakka, eli kilometrin matkalle. Yleisöryntäyksen syynä on harvoin keikkaileva Reijo Taipale. Esiintyjistä ei ole pulaa, kun toisena orkesterina häärii Roulette, vahvistettuna Taipaletta säestävällä Jani Heleniuksella sekä toisella harmonikkataiturilla Jonna Pirttijoella. Kaikki hoitavat hommansa kunnialla.

Reijo Taipale
Roulette

Toivottavasti Finlanders jaksaa kiertää ympäri Suomea vielä pitkään. Silti toivon, että siinä vaiheessa kun orkesterin jäsenet ovat Taipaleen ikäisiä, eli 76-vuotiaita, he saisivat jo rauhassa nauttia ansaituista eläkepäivistä.

Finlanders on selkeästi ladannut akkunsa lomalla aivan täyteen. Niin mahtavaa menoa ja meininkiä riittää koko illaksi. Muistin heidän olevan hyviä, mutta että näin hyviä? On näitä tyyppejä vaan ollut ikävä tauon aikana! Kaikki tututkin kappaleet tuntuvat ihan uusilta. Ja tavalliseen tapaan mukana on toki myös oikeasti harvemmin kuultuja lauluja, kuten Java, Rockin' All Over The World, Voitko unohtaa ja Heili Karjalasta.

Yksi illan kohokohdista koittaa, kun Taipale esittää legendaarisen Satumaa-tangon koko konkkaronkan säestämänä. Ei sitä ihan joka päivä tällaista yhdistelmää tule vastaan. Videolla näkyy pätkä kyseisestä esityksestä. Lisäksi Pirttijoki pistäytyy yhden kappaleen ajaksi Finlandersin solistiksi.




Jussista on hauskaa saada Jonna Pirttijoki solistiksi.

Finlandersin viimeinen setti päättyy vauhdikkaasti Rappiolla ja Get on -biisien tahtiin. Encorena tulee ensin rauhallinen Anna jatkua yön ja sen jälkeen aina yhtä riemukas Tiputanssi. Yksinkertaisesti rakastan sitä, miten kaikki laittavat itsensä likoon ja tarjoavat viihdettä koko rahalla.

Pieni rumpalipoika ja Tiputanssi täydessä vauhdissa.

Loppuillasta huomaan, että poskeni ovat kipeät nauramisesta. En ole koko iltana miettinyt asioita, jotka muuten kiertävät ja hiertävät mielessä jatkuvasti. Olo on syödystä munkkipossusta huolimatta niin kevyt, että hyvä kun jalat ottavat maahan. Keikkafiilistä ei pysty mikään voittamaan.

Kun Finlanders jäi kesälomalle, tarkoitukseni oli pitää itsekin taukoa tansseista ja käydä katsomassa vain jotain "ennennäkemätöntä" tanssiorkesteria. Toteutuessaan suunnitelma olisi ollut niin pankkitilini kuin äitinikin mieleen. Onneksi en kuitenkaan jäänyt kotiin jumittamaan.

Heinäkuussa kävin useallakin Helmenkalastajien keikalla, muun muassa Kortesjärven Rantamajalla vietimme melko täydellisen kesäillan. Jos joku ei ole vielä kyseiseen orkesteriin tutustunut, niin suosittelen että tekee sen kipin kapin. Uusia tuttavuuksia olivat puolestaan A. Aallon Rytmiorkesteri sekä Heikki Koskelon kanssa nykyään keikkaileva Onnenkerjäläiset. A. Aalto ei soittanut niinkään varsinaista tanssimusiikkia ja desibelit olivat minulle aivan liikaa, mutta heidän rumpalinsa teki lähtemättömän vaikutuksen. Mikko Kaski on tullut bändiin vuonna 1990 ja edelleen hän näytti siltä, että rumpujen soittaminen on parasta, mitä hän voi tehdä. Tuollaisen työn ilon kun löytäisi itsekin! Onnenkerjäläiset puolestaan soittivat perinteisempää tanssimusiikkia ja silloin kun Koskelo ei ollut lavalla, myös äänenvoimakkuus pysyi miedolla tasolla. Heitä voisi mennä katsomaan uudelleenkin. Taikakuun näin toiseen kertaan ja pidän heistä nyt vielä enemmän kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Lisäksi kävin tutustumassa Tangomarkkinoihin. Nyt ihmetyttää, miksen ole mennyt aiempina vuosina. Ihan huipputapahtuma!

Kesän kokemusten jälkeen Finlanders on minulle edelleen kirkkaasti ykkönen. Enää en kuitenkaan ajattele, että toisten bändien keikoille on turha edes lähteä. Suomi on pullollaan hyviä tanssiorkestereita ja idyllisiä tanssilavoja. Joskus voi jättää sen oman alueensa ykköspaikan ja -esiintyjän väliin ja tutustua sen sijaan pienempiin ympyröihin. Sieltä saattaa löytyä vaikka ja mitä.